Savupiippu — Öljylämmittäjän opas

Savupiippu on tärkeä osa kodin öljylämmitysjärjestelmää. Savupiipuista onkin hyvä tietää muutamia perusasioita.

Savupiipun huolto ja tarkastaminen on syytä antaa nuohousalan ammattilaisten tehtäväksi jo nuohousta ja paloturvallisuutta koskevien säännöstenkin perusteella. 

Pientalojen yleisin savupiipputyyppi on tiilestä muurattu piippu. Samassa savupiipussa on tavallisesti useampia hormeja, joista yksi toimii lämmityskattilan savuhormina. Joskus öljylämmityshormiin on asennettu metallinen sisävuorausputki. Savupiippu voi olla myös teräsrakenteinen lämpöeristetty elementtisavupiippu. Näiden tulee olla valmistajan kiinnittämällä hyväksymismerkinnällä varustettuja.

Savuhormin käyttöolosuhteet

Lämmitysöljy koostuu alkuaineista, hiilestä ja vedystä sekä palamisreaktiota parantavista lisäaineista. Vedyn palamistuloksena syntyy vettä, joka poistuu höyrynä kattilasta. Vettä tulee verrattain paljon, noin litran verran litrasta öljyä. Peruslähtökohtana öljylämmityksessä tavanomaisilla kattiloilla on, että palamisen vesihöyry ei saa käytön aikana haittaa aiheuttavalla tavalla tiivistyä vedeksi.

Nykyaikaisessa kattilassa otetaan savukaasujen lämmöstä mahdollisimman paljon talteen ennen niiden poistumista savuhormiin. Tällöin on mahdollista, että polttimen käynnin aikana, mutta myös seisontajakson aikana saattaa savuhormin sisäpinnan lämpötila laskea niin alas, että savukaasun sisältämät happamat aineet ja vesi tiivistyvät hormin seinämille ja rakenteisiin. Tiilisavupiipuissa kosteat happamat aineet aiheuttavat tiilien ja muurausten rapautumista.

Savupiipun kostumista edesauttavat piipun omat lämpöhäviöt ja käytettyyn tehoon nähden hormin suuri koko.

Teräsrakenteisissa elementtisavupiipuissa ja tiilihormin sisälle asennettavissa vuorausputkissa käytetään syöpymätöntä materiaalia. Näissäkään ei kosteutta saa haitallisesti tiivistyä.

Kunnon tarkastaminen

Savupiipun syöpyminen ja rapautuminen näkyy yleensä ensimmäiseksi piipun yläpäässä. Ilman korjaavia toimenpiteitä se voi lämpötilaolosuhteista riippuen edetä vesikaton ja yläpohjan välisen kylmän tilan alueella.  Savuhormin alaosassa olevasta nuohousluukusta voidaan tarkastaa hormin alaosan kunto. Jos savupiipun yläpäässä kosteuden tiivistyminen on voimakasta, se voidaan havaita hormin pohjalle ja alaosaan valuvana vetenä tai kosteutena.

Lainsäädäntöön perustuen asuintalojen hormit tulee nuohota vuosittain.

Hormien nuohouksen ohella tulee nuohoojan lakisääteisen nuohouksen yhteydessä tarkastaa hormien turvallinen käyttökunto, kertoa asiakkaalle havainnoistaan ja antaa tarvittavia kunnostamissuosituksia.

Savukaasun lämpötila

Savukaasun lämpötilan seuraamiseksi on nykyaikaisissa kattiloissa savukaasunlämpömittari, joka mittaa kattilasta poistuvien savukaasujen lämpötilan kattilan ja savuhormin liitoksesta. Vanhemmissa kattiloissa on usein tällä kohdalla tulpattu reikä irrallista mittaria varten. Kun savukaasun lämpötila alkaa nuohotun kattilan arvosta nousta merkittävästi, kattilan tulipesä ja savukanavat ovat nokeentuneet. Tästä voidaan päätellä, että on aika nuohota kattila.

Öljypolttimen säädössä mitataan palamisarvot samasta kohdasta, ellei liitinhormissa ole tähän tarkoitukseen toista mittausyhdettä.

Savuhormin vuoraus

Hormin vuorausputki eli sisäpiippu asennetaan nykyisen tiilihormin sisälle. Se koostuu haponkestävästä teräksestä valmistetusta savuhormina toimivasta putkesta, alapään tiivistyslaipasta tai kattilan ja vuorausputken hormiliitännästä, tiiliseinämän ja putken väliin asennetusta lämpöeristeestä sekä tiilihormin yläpään sadesuojasta. Sadesuojan tulee sallia lämpötilasta riippuva vuorausputken pituuden muutos ja estää sadeveden pääsy vuorausputken ja tiilihormin väliseen lämpöeristykseen.

Teräksisen vuorausputken seinämävahvuus saa olla enintään 1 mm, jotta putki lämpenee mahdollisimman nopeasti. Teräksen hyvän lämmönjohtavuuden ansiosta tarpeettoman paksuseinämäinen putki saattaa toimia savukaasuja haitallisesti jäähdyttävänä ja kosteuden tiivistymistä edistävänä rakenteena.

Oikealla tavalla toteutetun hormin vuorausputken avulla vähennetään savukaasujen jäähtymistä savuhormissa ja vältytään kosteuden aiheuttamilta ongelmilta lisäämättä öljyn kulutusta. Hormin vuorausputken asentaminen onkin yleensä suositeltavin korjaustoimenpide tiilisavupiipun syöpymisen ja rapautumisen estämiseksi.

Hormin vuorausputken voi periaatteessa asentaa omatoimisestikin valmistajan ohjeita noudattaen. Koska työvaiheita tehdään katolla, on kuitenkin suositeltavaa jo turvallisuussyistä teettää asennustyö piippuasennuksiin erikoistuneella yrityksellä. Tällöin työlle saadaan takuu, ja mahdollisesti voidaan hyödyntää kotitalousvähennystä.

Jos savupiipun yläpäässä on piipunhattu, tulee öljylämmityshormin vuorausputken ulottua piipunhatun yläpuolelle. Tällä vältetään savukaasuissa olevan veden tiivistyminen piipunhatun alapintaan ja mahdollinen jään muodostuminen pakkassäällä.

Savupiipun uusiminen

Jos savupiippu on erittäin huonokuntoinen, kannattaa harkita kokonaan uuden savupiipun rakentamista. Jos kysymyksessä on vain yksi hormi, saattaa vaivattomin ratkaisu olla uusi, vähän tilaa vievä ja helposti asennettava elementtisavupiippu. Uuden savupiipun asentamiseen tarvitaan yleensä rakennuslupa ja paloviranomaisten hyväksyntä. Kunnan rakennusviranomainen antaa tarvittaessa ohjeita asiassa.

Elementtisavupiipun sijoittaminen ja asennus

Elementtisavupiipun sijoittaminen kannattaa suunnitella huolella.  Jos läpivienti katosta on hankalaa, voidaan piippu sijoittaa ulos seinän viereen. Savupiippuvalmistajilta löytyy yleensä valmiita kattoläpivientikappaleita eri katemateriaaleille. Vanhaa savupiippua ei välttämättä ole tarpeen purkaa. Rakenteiden kostumisen estämiseksi on vanha hormi syytä varustaa yläpään sadesuojauksella ja riittävällä tuuletuksella.

Elementtisavupiipun asennus kannattaa teettää savupiippuvalmistajan suosittelemalla urakoitsijalla.