Väsymys, päihtymys ja sairaudet

Liikennelääketieteen emeritusprofessori Timo Tervo listaa vakavimpien onnettomuuksien juurisyitä. Riskit tunnistamalla jokainen meistä voi auttaa tekemään liikenteestä turvallisemman.

Viime vuonna liikennekuolemia tapahtui Suomen teillä hieman yli 200. Henkilövahinkojen määrä on liikenteessä hieman noussut, mutta kuolonkolareiden määrä vähentynyt.

”Pahimpien onnettomuuksien osalta suunta on oikea, mutta paljon on vielä tehtävää”, liikennelääketieteen emeritusprofessori Timo Tervo kommentoi. Hän listaa keskeisimpiä onnettomuuksiin johtavia riskitekijöitä, joihin jokainen kuljettaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa.

Nopeus tilanteen mukaan

Nopeusrajoitusten noudattaminen on vain puoli totuutta: aina ajo-olosuhteet eivät ole suotuisimmasta päästä. Siksi oikea tilannenopeus on liikenneturvallisuuden tukijalka.

“Kuolonkolariaineistossa liian suuri tilannenopeus on vaikuttanut noin 10 prosentissa tapauksista. Näissä tapauksissa ylinopeutta ei siis ollut, vaan vauhti oli liian suuri olosuhteisiin nähden.”

Jos keli on kehno, kaasujalkaan kannattaa siis kiinnittää huomiota. Nopeuden kaksinkertaistuessa jarrutusmatka nelinkertaistuu. Jos nopeutta alentaa neljänneksellä, jarrutusmatka lyhenee puoleen. Reaktioaika on yleensä noin sekunnin - jarrutus voi alkaa vasta tämän jälkeen. Jos vauhtia on 80 kilometriä tunnissa, auto ehtii edetä 22 metriä. Kun tie on jäässä, jarrutusmatka on paljon pidempi. Liukkailla säillä ja huonon näkyvyyden vallitessa pelivaraa kannattaa pitää.
 
“Silti tiedottamisessa nopeuden osuus ylikorostuu, koska ylinopeudella ajetuissa kuolonkolareissa selvien ja terveiden kuljettajien osuus on varsin pieni. Useimmiten mukana on päihdyttävä aine, itsetuho tai sairaus, ja kuoleman riskiä lisää jopa puolessa tapauksissa turvalaitteiden käyttämättä jättäminen.

Tuopin jäljet ovat pitkät

Alkoholi vaikuttaa olennaisesti oikean tilannenopeuden arviointikykyyn. Neljännes kuolonkolareista on alkoholin aiheuttamia. Mikä on liikennelääkärin resepti, kuinka paljon alkoholia voi juoda ennen liikenteeseen lähtöä?
 
“Yhden alkoholiannoksen vaikutus ajokykyyn on pieni, jos kuljettaja on muuten terve, eikä ole lääkityksessä. Sallittujen promillemäärien osuus kuolonkolariaineistoissa on hyvin pieni. Puolen promillen kohdalla tilastot lähtevät jyrkkään nousuun. Kun alkoholipitoisuus veressä kasvaa, riskit kasvavat eksponentiaalisesti.”
 
Entäpä juhlaillan jälkeiset tunnelmat? Kun tuopin jäljet on illanvieton jälkeen pyyhkäisty pöydältä, ja matka jatkuu seuraavana päivänä, on syytä tarkkailla omaa oloa. Vaikka veren alkoholipitoisuus olisi jo laskenut sallitulle tasolle, liikenteeseen lähtö ei ole selviö.

“Krapulainen kuski on aina huono kuski. Krapula väsyttää ja heikentää huomiokykyä. Jos alkoholinkäyttö on ollut runsasta, ratissa voi tulla esimerkiksi epileptisiä kohtauksia, jolloin hallintakyky menee täysin.”

Tervo muistuttaa, että sekä alkoholi että krapula lisäävät voimakkaasti rytmihäiriöiden mahdollisuutta, jos alkoholinkäyttö on ollut jatkuvaa ja runsasta, tai jos henkilö on jo alkoholiriippuvainen. Tällaisessa tilanteessa stressi tai rasittava tilanne voi olla hyvinkin vaarallista.

“Ainakaan sillä tavalla ei kannata kaivaa verta nenästään, että krapulassa rasittaa itseään ja sen jälkeen lähtee rattiin.”

“Hyvä tärppi on kokeilla pulssia. Jos se on epäsäännöllinen, se menee tyypillisesti itsestään ohi, mutta rasitusta pitää välttää.”

Älä kuittaa univelkoja ratissa

“Väsynyt kuljettaja tekee helposti virhearvioita ja suorastaan päättömiä ratkaisuita. Puhumattakaan rattiin nukahtamisesta. Joskus väsyneet kuljettajat ajavat kovempaa, jotta pysyisivät hereillä.” 
 
Tässä Tervon peukalosääntö on yksinkertainen: älä lähde väsyneenä rattiin.
 
“Tosiasiassa asetelma ei ole ihan niin helppo. Ongelma on usein väsymyksen tunnistaminen. Haasteena on, että väsymys pääsee usein yllättämään.”
 
“Väsymykseen vaikuttavat sellaiset perussyyt kuin ylipaino, sairaudet ja lääkitys. Krapula ja flunssa voivat yhtä lailla väsyttää äkillisesti.”
 
Tervo evästää jokaista kuljettajaa pohtimaan, tuleeko ajettua liian pitkiä matkoja putkeen.
 
“Siinä on helppo mennä metsään, niin oli käydä minullekin. Ajoin pitkän matkan Lappiin asti, ja kun pääsin Leville, olin vähällä pyörtyä marketin lattialle suorilta jaloilta. Syy oli se, että matkan varrella ei tullut juurikaan juotua, eikä muutenkaan pidettyä taukoa. Pitkällä automatkalla kuljettaja suorastaan kuivuu ilman muutamaa juoma- ja jaloittelutaukoa.”
 
Jos matkaa on reippaasti taitettavana, Tervon suositus on pitää taukoja, mutta syödä maltilla.
 
“Jos tauolla tankkaa tukevat pihvit ja vielä jälkkärit päälle, niin silloin voi käydä niin, että tunnin sisään insuliinitaso pomppaa ja uni alkaa tulla puseroon.”
 
“Kahvi on hyvä piriste, oikein annosteltuna. Itse pidän toisinaan mukana kahvitermospulloa ja otan pienen kulauksen silloin tällöin. Näin vireystaso säilyy hyvänä.”
 
“Mutta jos väsymys toden teolla ottaa ohjat, niin parasta on pitää tauko ja pyrkiä nukkumaan vaikkapa 15-30 minuuttia. Silläkin tavalla virkeyttä voi saada takaisin.”