Kasvavat vaatimukset ja läpinäkyvyyden tarjoamat mahdollisuudet muuttavat vastuullisuusraportoinnin ja -luokitusten tulevaisuutta
Yritysten vastuullisuusraportointi, -arvioinnit ja -luokitukset voivat toimia tulevaisuudessa tehokkaina katalyytteinä vastuullisuuden edistämisessä.
Koska paine ympäristön ja yhteiskunnan kannalta vastuulliseen liiketoimintaan kasvaa, lisääntyy myös tarve ymmärtää, miten hyvin yritykset tässä onnistuvat. Läpinäkyvän ja kattavan vastuullisuusraportoinnin avulla saadaan yritysten toiminnan vaikutuksista ja tehokkuudesta totuudenmukainen kuva. Toisaalta vastuullisuusluokituksista, -arvioinneista ja -sertifioinneista on tullut tärkeitä työkaluja, joiden avulla tietoja arvioidaan ja yhdistetään asiakkaita, sijoittajia ja muita sidosryhmiä varten.
Tilanne on kehittynyt ja monipuolistunut nopeasti viime vuosina. Tämä on kiinnittänyt tarpeellista huomiota vastuullisuusasioihin ja muutoksen vaatimien lisäkannustimien luomiseen. Olemme kuitenkin tulleet pisteeseen, jossa metsää on vaikea nähdä puilta. Yritykset navigoivat pakollisten viranomaisvaatimusten, normeiksi muuttuneiden vapaaehtoisten kehysjärjestelyjen, eri vastuullisuusalueita koskevien erillisten suositusten ja eri vastuullisuusluokituksia varten tehtyjen kyselyiden ristiaallokossa.
Palvelevatko monet viitekehykset, luokitukset ja sertifioinnit enää niiden perimmäistä tarkoitusta, eli toimivatko ne perustellun päätöksenteon työkaluina? Odotan ja toivon, että olemme myös tässä asiassa siirtymässä lähes kakofonisesta runsaudesta tarkoituksenmukaiseen optimointiin. Seuraavaksi kerron miksi:
Kattavan vastuullisuusraportoinnin kysyntä kasvaa
On selvää, että vastuullisuusraportoinnin määrä ja perusteellisuus kasvavat entisestään. Uusin esimerkki tästä on EU:n vastuullisen toiminnan taksonomia, joka muuttaa syvällisesti yritysten tapaa määritellä ja raportoida liiketoimintansa vastuullisuutta. Se on kaukana täydellisestä, mutta pakottaa kuitenkin yritykset tarkastelemaan toimintaansa näkökulmasta, joka saattaa herättää uusia strategisia näkemyksiä liiketoimintaan.
Euroopan tasolla lainsäädäntöaloitteet, kuten kestävyysraportointidirektiivi ja direktiivi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta, asettavat lisää vaatimuksia yritysten vastuullisuustyölle ja raportoinnille. Lisäksi Yhdysvalloissa arvopaperi- ja pörssikomissio (SEC) on ehdottanut sääntöä, joka vaatii yrityksiä raportoimaan entistä kattavammin liiketoimintaansa liittyvistä ilmastovaikutuksista, myös ilmastoriskeistä ja niiden taloudellisista vaikutuksista. Jos yritys ei ole vielä alkanut ajatella omien toimitusketjujensa lisäksi myös tulevaisuutta ja aiemmin tuntemattomia alueita, nyt on sen aika. On tärkeää tunnistaa ja analysoida niihin liittyviä vastuullisuusvaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia vuosikymmentenkin päähän.
Nämä uudet vaatimukset tekevät tieteeseen perustuvasta vastuullisuustiedosta yhä luotettavampaa. Tarkempi raportointi tarkoittaa myös vastuullisuusteemojen laajentamista eri toiminnoista ja liiketoiminnan osa-alueista talouteen, tuotekehitykseen, myyntiin, vastuullisuuteen ja muihin tiimeihin. Yritykset tulevat tarvitsemaan aivan uudenlaisia valmiuksia ja resursseja, jotta ne voivat vastata uusiin vaatimuksiin. Silti on tärkeää pitää mielessä, että lisääntyvät vaatimukset ja työmäärä eivät ole päämääriä. Viime kädessä yrityksillä on nyt erinomainen mahdollisuus hyödyntää uutta tietoa liiketoiminnan muutoksen vauhdittamiseen.
Selkeyttä yhtenäistyvällä raportointiympäristöllä
Kun vastuullisuustiedon määrä kasvaa, uskon raportoinnin samalla muuttuvan älykkäämmäksi. Olen jo ilokseni pannut merkille yhteistyön ja yhtenäistymisen raportointikehysten välillä. Esimerkiksi yleisesti käytetty GRI (Global Reporting Initiative) on mukana laatimassa eurooppalaisia kestävyysraportointistandardeja, jotka ovat eurooppalaisen vastuullisuusraportoinnin ydin ja tällä hetkellä julkisen keskustelun aiheena. Globaalilla tasolla kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) säätiö on perustanut oman ISSB (International Sustainability Standards Board) -työryhmän maailmanlaajuisten standardien laatimiseksi vastuullisuusraportointia varten. ISSB:n työ perustuu kahteen olemassa olevaan kehykseen, jotka ovat teollisuuden SASB (Sustainability Accounting Standards Board) ja ilmastoon liittyvien taloudellisten tietojen julkistamista koskeva TCFD (Task Force on Climate-related Financial Disclosures).
Vaikka olemme vielä kehitysvaiheessa, johon liittyy epävarmuutta ja vielä enemmän työtä, yritän pitää mielessä, että tekemämme työ palkitaan toivottavasti lopulta standardoidummalla raportointiympäristöllä, jossa on helpompi toimia.
Kohti älykkäitä vastuullisuusluokituksia ja perusteltuja johtopäätöksiä
Koska yritysten vastuullisuustietojen laatu, muoto ja saatavuus paranevat, toivon myös, että vastuullisuusluokitukset, -arvioinnit ja -sertifioinnit yhtenäistyvät. Nykytilanne voi olla sekava, koska siihen kuuluu erilaisia menetelmiä, korrelaatioiden heikkoutta, virheellisiä johtopäätöksiä ja epäjohdonmukaista viestintää. Tarvitsemme kuitenkin ehdottomasti tapoja, joilla voimme suodattaa ja yhdistää valtavan tietomäärän. Ja erityisesti meidän on nopeutettava vastuullisuustyötä kaikilla osa-alueilla.
Nykyisin vastuullisuusluokituksia on laadittu useisiin kaupallisiin ja ei-kaupallisiin käyttötarkoituksiin, joiden painotukset ja yksityiskohtaisuuden taso vaihtelevat. Finanssisektoria varten laaditaan useita indeksejä ja arvioita, kuten yritysten ESG-riskejä koskevaa toimintakykyä arvioiva MSCI ESG Rating Index sekä Dow Jones Sustainability Indices (DJSI), joka vertailee yritysten ympäristö- ja sosiaalista raportointia. Yritysten vastuullisuustoimintaa arvioidaan myös itsenäisesti, kuten Corporate Knightsin Global 100 Most Sustainable Corporations -arvioinnissa. Lisäksi jotkin luokitukset keskittyvät tiettyyn vastuullisuuden osa-alueeseen: esimerkiksi CDP tunnetaan yritysten ilmastotyön laajasta arvioinnista.
Kuten esimerkeistä käy ilmi, eri vastuullisuusarvioinneilla on erilaiset tavoitteet, painopistealueet ja arviointimenetelmät. Joskus voi olla vaikea tehdä johtopäätöksiä, jotka perustuvat yrityksen tulokseen yksittäisessä vastuullisuusluokituksessa. On kuitenkin monia vakiintuneita toimijoita, joilla on luotettavia näkemyksiä kentältä sekä kiinnostavia uusia tapoja analysoida yritysten vastuullisuustyön tehokkuutta merkityksellisesti. Näkemykseni mukaan tilanne selkeytyy kaikkien sidosryhmien osalta. Lisäksi kaikkien resursseja tullaan käyttämään älykkäämmin, mikä viime kädessä auttaa onnistuneempaan päätöksentekoon, joka perustuu olennaisiin ja oikea-aikaisiin tietoihin. Kunhan pääsemme tähän pisteeseen, voimme myös aloittaa perinteisten toimialarajojen rikkomisen ja keskittyä ratkaisuihin, joilla on todellisia vaikutuksia.
Koska sitä, ”mitä mitataan, myös hallitaan”, uskon, että entistä yhtenäisempi ja eri toimialat yhdistävä arviointi tulee johtamaan yhä ennakkoluulottomampaan, kiinnostavampaan ja kunnianhimoisempaan toimintamalliin yritysten vastuullisuustyössä. Kunhan onnistumme mittaamaan tehokkuuden lisäksi myös vaikutukset, otamme vielä yhden askeleen eteenpäin. Me Nesteellä tuemme täysin tätä kehitystä ja olemme sitoutuneet toimimaan sen edistämiseksi. Uskon, että sillä on olennainen tehtävä yritysten ja yhteiskuntien vastuullisen muutoksen vauhdittamisessa.
