Liikenne
1.10.2020

Heijastin puuttuu joka toiselta suomalaiselta ‒ miksi helppoa ja edullista henkivakuutusta ei käytä jokainen?

Katri Taskinen
Suomen asemaverkostosta vastaava johtaja, Marketing & Services -liiketoimintayksikkö, Neste

Torstaina 1.10.2020 vietämme jälleen valtakunnallista heijastinpäivää, kiitos Liikenneturvan monivuotisen kampanjoinnin. Aihe on ajankohtainen syysiltojen pimetessä ja valon määrän vähentyessä. 

Liikenneturvan taannoisten seurantatilastojen mukaan heijastinta käyttää pimeällä vain joka toinen jalankulkija. Hämärän ja pimeän aikaan liikuttaessa heijastin auttaa näkymään ‒ jopa seitsemän kertaa tehokkaammin kuin ilman heijastinta liikkuvan. Pidemmillä etäisyyksillä ja kaukovaloja käytettäessä kuljettaja voi havaita ilman heijastinta liikkuvan 150 metrin päästä, mutta heijastimen tai heijastinliivin kanssa kulkevan yli 600 metrin päästä. Erot ovat mielestäni merkittäviä. 

Pimeällä sattuu ja tapahtuu eniten

Loka-tammikuu on vuoden pimeintä aikaa. Tilastokeskuksen mukaan vuosina 2017‒2019 näiden kuukausien aikana on sattunut lähes puolet jalankulkijoiden kaikista henkilövahingoista. Erityisesti suojateillä tapahtuneet henkilövahingot ovat keskittyneet näille kuukausille ja jopa kaksi kolmesta jalankulkijoiden henkilövahingoista suojateillä on sattunut vuoden pimeimpään aikaan.

Tilastoja lukiessa pysähdyin pohtimaan, miksi helppoa ja edullista henkivakuutusta ei kuitenkaan käytä jokainen suomalainen. On hienoa, että valikoimaan on tullut erilaisia heijastintakkeja ja -hanskoja, ja että heijastimia näkee entistä enemmän lasten ja koirien yllä. Läheisten turvaaminen on äärimmäisen tärkeää, mutta silti liian usein unohdamme heijastimen itseltämme arjen ja kiireen keskellä.

Turvallisuus on asenne 24/7

Turvallisuus on asenne eikä valinta. Koskaan ei saisi olla niin kiire, että turvallisuuden voisi ohittaa. Turvallisuus on myös yhteispeliä ja liikenteessä tämä pätee niin jalankulkijoihin, pyöräilijöihin, autoilijoihin kuin raskaan kaluston kuljettajiin. Turvallisuus on kaikkien yhteinen asia.

Itselleni hyvä muistisääntö liikenteessä on tämä: parempi saapua viisi minuuttia myöhässä kuin 50 vuotta etuajassa. Vaikka teiden varsilla olevat liikennekamerat voivat toisiaan jopa ärsyttää, niiden tehtävänä kuitenkin on kiinnittää huomiota ajonopeuteen ja sitä kautta hillitä kiirettä. Kamerat ohjaavat ajamaan rajoitusten mukaan myös valvomattomilla tieosuuksilla; tuomaan turvallisuuden itsestään selväksi osaksi ajamista.

Turvallisuuden parantaminen lähtee jokaisen omasta tahdosta muuttua ja parantaa omia tapojaan. Turvallisuudesta täytyy puhua, sen täytyy näkyä, ja siihen täytyy uskaltaa myös puuttua. Se on myös oppimismatka. Mitä enemmän turvallisuuteen kiinnittää huomiota, sitä useammin ympäristöstä havainnoi turvallisia käytäntöjä omaan arkeen.

Meillä Nesteellä turvallisuus näkyy arjessa monenlaisina tekoina; esimerkiksi portaikkoihin kiinnitetyt tarrat muistuttavat pitämään kiinni kaiteesta. Nykyään tartun kaiteeseen portaissa myös työpaikan ulkopuolella, sillä huomion kiinnittäminen turvallisuuteen ei ala klo 8 ja pääty klo 16.

Turvallisuudesta huolehtiminen on matka, jossa opitaan ja kehitytään yhdessä. Siksi heitän lopuksi haasteen jokaiselle loistaa liikenteessä ‒ olemaan #vahvastinäkyvä. 

(Kuva: Liikenneturva, Nina Mönkkönen) 

 

Kirjoittanut
Katri Taskinen
Suomen asemaverkostosta vastaava johtaja, Marketing & Services -liiketoimintayksikkö, Neste

Jaa artikkeli