Kolme ajankohtaista näkökulmaa kestävään kaupunkiin ja vastuullisempaan rakentamiseen

Infrastruktuuri on urbaanin elämän selkäranka. Infrastruktuurilla, kuten teillä, silloilla ja raiteilla, mutta myös vähemmän näkyvillä arkielämän mahdollistajilla kuten tietoliikenneverkoilla ja sähköön, lämpöön ja veteen liittyvällä tekniikalla on keskeinen vaikutus kaupunkien toimivuuteen. Valitulla infralla sekä rakentamisen tavoilla vaikutetaan myös siihen miten kestävää kaupunkia rakennetaan ilmaston näkökulmasta. Esittelemme kolme ajankohtaista näkökulmaa vastuullisempaan kaupunkirakentamiseen. 
 
Suomi on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Suurilla kaupungeilla on lisäksi omat, osin kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteensa. Esimerkiksi Helsingin tavoite on olla hiilineutraali jo vuonna 2030. Infrarakentamisella, sen keinoilla ja materiaaleilla on kaupunkien hiilineutraaliuden saavuttamisessa tärkeä rooli.

Millä keinoin vastuullinen kaupunki ja kaupunki-infran rakentaminen mahdollistetaan?
 
1.  Materiaalit kiertoon ja vähäpäästöiset vaihtoehdot markkinoille

Rakentamisessa erityisesti materiaalivalinnoilla on suuri merkitys päästöihin. Betonin valmistus on globaalisti yksi rakentamisen suurimmista päästölähteistä, ja esimerkiksi Helsingin kaupungin infrahankkeissa käytettyjen rakennusmateriaalien ilmastoa lämmittävät kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2020 noin 50 000 tonnia hiilidioksidiekvivavalenttia (CO2e)*, mikä vastaa noin 5 000 suomalaisen vuotuisia kasvihuonekaasupäästöjä. Hankkeiden tilaajilla on iso rooli infra-alan vihreässä siirtymässä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristön toimialan kaikissa kilpailutetuissa hankkeissa on otettu huomioon päästöjen vähentäminen.

Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristön toimialan tiimipäällikkö Juuso Luoto mainitsee esimerkkinä Helsingissä Keski-Pasilassa parhaillaan rakennettavan Veturitie ja Ratapihakorttelit -hankkeen. Monipuoliseen hankkeeseen kuuluu väylä- ja ratatyömaita, joilla käytetään osittain vähäpäästöistä betonia. ”Sen käytöllä on mahdollista jopa puolittaa rakennuskohteen hiilidioksidipäästöt”, Luoto kertoo.
 
Uusien materiaalien kehittämisen lisäksi on tärkeää löytää jo käytössä oleville materiaaleille uusi elämä. Esimerkiksi asfaltin uudelleenkäyttö on yleistynyt viime vuosina, mutta myös muita infrahankkeissa tarvittavia rakennusmateriaaleja tulee pystyä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti ja pitkään. Tällaisia ovat muun muassa betonimurske ja kierrätyskiviaines.

Kiertotalous täytyisi huomioida jo hankkeiden ajoituksessa ja kaavoituksessa, jotta hankkeet osuisivat yksi yhteen, ja yhdessä paikassa syntyviä materiaaleja voitaisiin hyödyntää toisaalla, Juuso Luoto pohtii.

Hiilineutraali Helsinki -ohjelmaa vetävä Kaisa-Reeta Koskinen veisi kiertotalouden ajatteluna vieläkin pidemmälle. Hänen mukaansa materiaalien uudelleenkäytön lisäksi myös kokonaisia rakenteita tulisi pystyä hyödyntämään infrarakentamisen puolella uudestaan nykyistä paremmin.
 Se vaatisi Koskisen mukaan alalle myös jonkinlaisen operaattorin, joka vastaisi kiertotalouden koordinoinnista arjen tasolla. Tämä tarkoittaisi tahoa, jolta rakentaja voisi tilata luotettavalla tavalla kierrätysmateriaaleja tai -rakenteita työmaalleen sen sijaan, että hän joutuu itse metsästämään niitä omilta tai muiden rakentajien työmailta. ”Näin saataisiin aikaan oikeasti arvoa säilyttävää kiertotaloutta”, Koskinen arvioi.
 
Myös materiaalien uusiokäyttöä säätelevää jätelainsäädäntöä tulisi kehittää. Juuso Luoto mainitsee harkitsemisen arvoiseksi kokeiluksi niin kutsutun kevyen menettelyn, jolla voitaisiin poistaa kierrätysmateriaaleilta niiden luokittelu jätteeksi. Näin materiaaleja pystyttäisiin hyödyntämään nykyistä vapaammin uusissa rakennushankkeissa.
 
Myös alan rakentajia edustavan Infra ry:n puheenjohtaja Juha Laurila näkee kiertotalouden edistämisen tärkeyden ja painottaa asiassa erityisesti tilaajien roolia. ”Hankkeiden tilaajilla tulee olla aito tahto edistää kierrätysainesten käyttöä. Kysynnän vähyys on tällä hetkellä kierrätysmateriaalien suhteen suurempi pullonkaula kuin tarjonta”, Laurila tiivistää.

 
2. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen  

Sähköistymiseen liittyy suuria odotuksia liikenteen päästöjen vähentämisessä, ja sama koskee myös raskaita työkoneita. Työmailla käytettävien koneiden päästöillä on merkitystä sekä kasvihuonekaasupäästöihin että kaupunkilaisten hengitysilmaan. Merkittävä osa infra-työmaiden paikallisista päästöistä syntyy juuri työkoneiden käyttämästä energiasta, joten olisiko sähköstä ratkaisuksi?
 

Sähkökäyttöisten koneiden haaste infrarakentamisessa on koneiden iso koko ja työmaiden sijainti asutuskeskusten ulkopuolella, jossa riittävää latausinfraa ei välttämättä ole. Myös sähköisten työkoneiden hankintahinta rajoittaa nykyisellään niiden yleistymistä, Juha Laurila sanoo.

 
Helsinkin kaupungin pilottityömaalla on tällä hetkellä kokeilukäytössä kaksi sähkökäyttöistä pyöräkuormaajaa. ”Työkoneiden päästöluokkavaatimusten suhteen olemme olleet eurooppalaisia päästöluokituksia edellä. Vähänkään suuremmissa urakoissa olemme myös vaatineet uusiutuvien polttoaineiden käyttöä”, Juuso Luoto kertoo.
 
Ympäristöministeriön sekä Espoon, Helsingin, Turun ja Vantaan kaupunkien allekirjoittaman Green deal -sopimuksen tavoitteena on, että mukana olevien kuntien työmailla luovutaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Sopimus edellyttää, että vuoteen 2025 mennessä kaupunkien työmailla käytettävistä työkoneista ja työmaiden kuljetuksista vähintään 50 prosenttia toimii sähköllä, biokaasulla tai vedyllä.
 
Vuoden 2030 loppuun mennessä työkoneiden tulee toimia 100-prosenttisesti fossiilivapailla polttoaineilla, ja näistä vähintään 50 prosenttia sähköllä, biokaasulla tai vedyllä. Infra Ry:n Juha Laurila uskoo, että fossiiliset polttoaineet tullaan korvaamaan erilaisten energiamuotojen yhdistelmällä, joista sähkö on yksi. Lähitulevaisuudessa ratkaisun työmaiden päästöjen vähentämiseen tarjoavat Laurilan mukaan Suomen markkinoille jätteistä ja tähteistä valmistetut uusiutuvat polttoaineet, jotka soveltuvat sellaisenaan nykyisiin dieselmoottoreihin.

3. Kokonaishiilijalanjäljen tarkastelu päätöksenteon keskiöön

Infrastruktuurin käyttöikä on usein kymmeniä tai jopa satoja vuosia. Rakentamisen suorat päästöt voidaan laskea, mutta vaikeampaa on arvioida vuosikymmenten aikana syntyvää positiivista kokonaisvaikutusta, joka infralla saadaan aikaan. "Mikä on se vaihtoehto, jos hanketta ei tehdä?” Kaisa-Reeta Koskinen pyytää pohtimaan.

Hän antaa esimerkin: Yksi Helsingin näkyvimmistä infrahankkeista on Kruunusillat, joka yhdistää Helsingin keskustan ja Laajasalon kaupunginosan raitioliikenteellä. Siltojen ja raitioteiden rakentaminen synnyttää runsaasti päästöjä, mutta tavoitteena on, että vuosikymmenten aikana Kruunusillat vähentävät autoilua ja mahdollistavat tiiviimpää rakentamista kaupunkiin. Näiden vaikutusten arvioiminen on haastavaa.

Infrarakentamisen ympäristövaikutuksen arviointi on ollut hankalaa, sillä vertailukelpoista ja luotettavaa tietoa rakentamisen päästöistä on ollut huonosti saatavilla.

Tilanteeseen saatiin parannusta vuonna 2022, kun Väylävirasto julkaisi InfraCO2-päästötietokannan, jonne on koottu muun muassa yleisimpien ja tyypillisimpien infrarakentamisessa käytettävien tuotteiden ja materiaalien päästötietoja. Saatavilla oleva data mahdollistaa jatkossa entistä tarkemmat päästölaskelmat, mutta monelta osin työ on vasta alussa.

Juha Laurila ja Kaisa-Reeta Koskinen toivovat, että alan isot tilaajat kuten kaupungit ja Suomen valtio alkavat seurata infrahankkeiden kokonaispäästöjä ja jättää entistä enemmän valinnanvapautta rakentajille sen suhteen, miten lopputulokseen päästään.

Eli että ei vaadittaisi yhtä sähkökäyttöistä kaivinkonetta työmaalle, vaan tunnistettaisiin aidosti, miten saadaan paras panos-hyötysuhde ja vähennettyä hankkeen kokonaispäästöjä – tapahtui se sitten esimerkiksi käyttämällä biopolttoainetta tai maamassoja uudelleen lähellä työmaata, Juha Laurila toteaa.

”Talorakentamisessa tässä ajattelussa ollaan pidemmällä. Esimerkiksi yhdessä tonttikilpailussamme voittajaksi valittiin betonirunkoinen talo, jossa rakennuksen hiilijalanjälkeä pienennettiin betonirakenteiden tarvetta vähentävällä ja autojen siirtämiseen käytettävällä robotiikalla. Näin käytetyn betonin määrä saatiin minimoitua. Tällaisia innovaatioita tarvitsemme myös infran puolelle”, Kaisa-Reeta Koskinen kertoo.
 
 

*Hiilidioksidiekvivalentti kuvaa eri kasvihuonekaasupäästöjen yhteenlaskettua ilmastoa lämmittävää vaikutusta.